Sippolan Koulukoti, päärakennuksen peruskorjaus
Asuinrakennukseksi vuonna 1836 valmistunut Sippolan kartano, jota kutsutaan myös Sippolan hoviksi, on Suomen suurin hirsirakenteinen kartano. Valtion koulukotina päärakennus on toiminut jo vuodesta 1909. Rakennus sijaitsee RKY-alueella ja on ulkoasultaan suojeltu valtioneuvoston asetuksella merkinnällä S2. Symmetrinen, julkisivuiltaan uusrenessanssityylisesti koristeltu, kaksikerroksinen päärakennus muodostaa yhdessä 1840-luvulla rakennettujen sivurakennusten kanssa kartanomaisen pihapiirin.
Korjaushanke sisälsi koko rakennuksen rakenteellisen sekä taloteknisen korjauksen- ja muutoksen.
Rakennusvuosi: 1836
Rakennussuojelu: Suojeltu, RKY- alue
Vaativuusluokka: Poikkeuksellinen vaativa
Arkkitehti- ja pääsuunnittelu, sisustussuunnittelu, irtokalustesuunnittelu, työmaavalvonta, tietomalli.
Rakennuksen täydellisessä peruskorjauksessa lautaverhoiltu julkisivu, kuistit, ikkunoiden ulkopuitteet ja karmit sekä ulko-ovet kunnostettiin. Ulkoseinien vahingoittuneita hirsiä uusittiin ja ulkopuolen seinäverhoilua palautettiin vanhan mallin mukaan. Luonnonkivisokkelit kunnostettiin saumoineen ja vesilistoineen. Sisäpuolen runkorakenteet säilytettiin, kunnostettiin ja vahvistettiin uusilla kertopuupalkeilla, hirsirakenteilla ja puupilareilla. Lämmön- ja ääneneristeenä käytettiin märkä- ja kuivapuhallettua puukuitueristettä. Väliseinät rakennettiin puurunkoisina ja kaikkien seinäkoolausten pinnalle kipsilevyn alle asennettiin OSB-levyt. Seinien pintamateriaalina käytettiin peittomaalattua puolipanelointia helmipaneelista tai tammirimoista valmistettua akustiikkapanelointia. Ikkuna-, ovi-, jalka-, katto- ja vuorilistat ovat erikoishöylättyjä puulistoja, jotka peittomaalattiin paikalla. Vanhojen ikkunoiden sisäpuitteet korvattiin uusilla puuikkunoilla karmeineen. Uusitun vesikaton alusrakenteissa käytettiin puukuitulevyjä ja vaneria, josta rakennettiin vesikatolle valepiippuja. Itäpäädyssä sijainneen sisäänkäynnin paikalle tehtiin uusi sisäänkäyntilaajennus kellareineen toiminnallisuutta parantamaan ja täydentämään rakennuksen ulkoasun symmetrisyyttä. Lattioiden pintamateriaalina käytettiin pääosin linoleumia, mutta juhla- ja liikuntasalin sekä kabinetin lattiaan asennettiin tamminen joustoparketti. Juhlasalin ja kabinetin sisäkatoissa säilytettiin vanha tikkurapattu pinta, joka kunnostettiin kipsikoristeineen. Uudet portaat kaiteineen sekä kiintokalusteet ovat puusepäntyötä arkkitehtisuunnitelmien mukaan.
Värityssuunnitelma laadittiin harmonisena kokonaisuutena, jolla haluttiin luoda oppimis- ja yleisötiloihin erilaisia tunnetiloja. Suunnitelma tehtiin yhdessä käyttäjän kanssa ja siihen sisältyi erillishankintana irtokalustesuunnittelu. Vanhoista, purkutyön aikana talteen otetuista lattialankuista toteutettiin puusepänverstaalla neuvottelu- ja tapaamistilojen pöydät sekä aulatiloissa sijaitsevia penkkejä.
Lähtötilanteen pintarakenteet inventoitiin ja dokumentoitiin Museovirastoa varten. Hankkeesta laadittiin korjausraportti.
